Ravintolat,  Roux

Kultaa lautasella // Rouxin uusi menu hurmasi

Blogi onkin ehtinyt olla jo vuoden verran täysin suljettuna, mutta yhtenä päivänä tuli jostain idea uudelleen avaamisesta. Ja tässä on nyt ensimmäinen postaus vuoteen…

Kävin viime viikolla maistelemassa Ravintola Rouxin uutta menua. Pitkään on ollut mietinnässä maistella ravintolan 7-ruokalajin maistelumenua ja vihdoinkin hoidin itselleni aikaa tähän elämykseen. Saavuin ravintolaan torstai-iltana ilman pöytävarausta ja paikalla oli muutama muu pöytäseurue, joten tilaa oli hyvin.

Illallinen aloitettiin keittiön tervehdyksellä; punajuurikeittoa, tai pikemminkin borsch-keittoa smetanalla höystettynä pienestä espressokupista tarjoiltuna.

Ajattelin aluksi, etten ottaisi menulle laisinkaan viinipakettia, mutta jokin ääni sanoi minulle, että se on otettava – mutta puolikkaana.

Menun ensimmäiselle alkuruoalle suositusviininä tuli Villa Conchi Reserva Cava Extra Brut Imperial 2013.

Villa Conchi on Javier Ruiz de Galarretan 2013 perustama Cava-talo, jonka tuotteille luonteenomaista ovat raikkaus, nykyaikaisuus sekä tyylikkyys.

Viinin tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Siitä löytyi omenaa ja aprikoosia sekä paahtoleipämäisiä aromeja. Kuiva maku on sekin raikas ja kypsän hedelmäinen. Rypäleet Cavalle tutut Xarel.lo (40%), Macabeo (30%), Parellada (20%). Lisäksi viinissä on käytetty Chardonnayta (10%).

Alkuruoaksi pöytään tuli tietysti tämän hetken sesonkiherkkuja. Annoksen blini sai seurakseen Päijänteen muikun mätiä, punasipulia, smetanaa ja kylmäsavustettua poropaistia.

Alkuruoan blinin täytteenä olevan kylmäsavustetun poropaistin seuraksi tarjoilija tarjosi minulle maistiaiseksi Italialaista herkkua Piemontesta: Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2016.
Piemonten merkittävimpiin tuottajiin lähes kahdeksan miljoonan pullon vuosituotannollaan lukeutuva Fontanafredda on kansainvälisesti tunnettu erityisesti Barolo -viineistään. Italian ensimmäisen kuninkaan Victor Emmanuel II:n vuonna 1858 perustama viinitalo kerää rypäleet omien tarhojensa lisäksi lähes 400 sopimusviljelijän palstoilta Piemonten kaikilta merkittävimmiltä alkuperäalueilta.

Tuoksu on herkullinen, marjainen ja siitä löytyy myös yrttisyyttä sekä kukkaisuutta; viikunaa, hapankirsikkaa, ruusua sekä mausteisuutta. Maku on keskitäyteläinen ja pehmeä. Pirteä hapokkuus ja ryhdikkäät tanniinit ovat hyvässä tasapainossa. Onneksi tätä herkkua saa myös Alkon valikoimasta!

Rouxin listalla on tällä hetkellä kahta eri keittovaihtoehtoa: hummeri-jokirapukeittoa ja sitten tämä toinen keitto, jonka sain eteeni. Joskus ravintoloiden ruokalistoja tarkastellessa olen hieman skeptinen joidenkin ruokalajien suhteen ja näin kävi näiden keittojen suhteen.

Lasissa olevasta Riesling-viinistä päättelin, että saan eteeni juurikin tämän rapukeiton, jonka suhteen en siis ollut laisinkaan skeptinen. Eteeni kuitenkin sain tämän skeptisyyttä herättävän tryffelillä maustetun puikulaperunakeiton, joka osoittautui heti ensimmäisen lusikallisen hulahtaessa suuhun niin herkulliseksi, että turhat skeptisyydet lensivät huitsin nevadaan. Taas kerran huomasin, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista voidaan valmistaa suussasulavia ruokia, makuelämyksiä.

Kalapääruokana tarjottiin paneroitua madetta, fenkolivoissa paistettua hummeria, lakritsirisottoa ja hummerikastiketta. Annoksessa made oli minulle ihan uusi tuttavuus ja aluksi se oli listalla pippuroituna, mutta vaihtui myöhemmin paneroiduksi. Jälleen herra skeptisyys tulee esiin: minulle tulee paneroidusta kalasta aina väkisin mieleen kaupan pakastealtaasta noukittu paneroitu turskafilee -paketti.

Annos oli kuitenkin loistava ja kala oli oikein suunmukaista. Olen myös risottomiehiä, joten annoksen lakritsirisotto oli ihan tajunnan räjäyttävä juttu – nyt onkin sitten kotona purkki lakritsinjuurijauhetta ja risottoriisiä odottamassa. Niin hyvää se oli.

Annoksen kaveriksi lasiin kaadettiin ihana espanjalainen Txomin Etxaniz Txakoli 2018.
Baskimaan sydämessä, Txueka-Etxaniz’n perhe tuottaa laadukkaita txakoli-viinejä Getarian kylän korkeilla rinteillä, meren välittömässä läheisyydessä.

Viini on tuoksultaan raikas, merellinen ja mineraalinen; siitä löytyy kirpeää Granny Smith omenaa. Rutikuiva, erittäin hapokas maku toistaa tuoksun aromit. Se on kirpeä, mutta kepeä ja suolaisen mineraalinen, herkullinen viini.

Tarjoilijan muistivirheestä johtuen pöytään tuotiin ja lasiin kaadettiin ensin espanjalainen Muga Reserva 2015 punaviini Riojasta.

Bodegas Mugan viinitarhat ovat sijoittuneet Montes Obarensesin vuoriston juurelle, Rioja Altan alueelle. 

Viiniä on kypsennetty 6 kk perinteisissä suurissa Riojan tammitynnyreissä ja 24 kk pienissä tynnyreissä, jonka jälkeen vielä pullokypsytetty vähintään 12 kk. Tuoksussa kukkaisuutta täydentää ja pehmentää miellyttävä hedelmäisyys sekä mausteisuus, vaniljan, kookoksen ja savuisen tammen aromein. Maussa viini on tasapainoisen hapokas ja ennenkaikkea mausteinen punaisten marjojen ja vaniljaisuuden myötä. Rypäleet: Garnacha, Graciano, Mazuelo, Tempranillo.

Edetään kuitenkin nyt viiniin, joka oli oikeasti suosituksena seuraavalle annokselle: viini tulee Ranskan Bourgognesta: Roche de Bellene Bourgogne Pinot Noir 2015.

Viinin tuoksu on runsaan hedelmäinen ja siitä löytyy punaista marjaa, kuten vadelmaa ja karpaloa, luumua ja kukkaisuutta. Melko runsas, keskitäyteläinen, hapokas ja tanniininen viini on hyvässä tasapainossa. Viiniä on kypsytetty vanhoissa tammitynnyreissä ja se on käynyt myös malolaktisen käymisen. Viiniä ei ole kirkastettu, vain kevyesti suodatettu.

Lihapääruokana tarjottiin riistalintua, timjamivoissa paistettua metsäkyyhkyn rintaa, tummaa suppilovahverokastiketta ja maa-artisokkaa pyreenä sekä sipsinä. Artisokkapyreen päältä löytyi myös appelsiinimehussa haudutettua viinirypälettä, joka maistui mielestäni ihan päärynältä.

Annoksen seurana tarjottu Pinot Noir toimi varsin hyvin riistaisen linnun ja lisukkeiden kanssa, mutta mielestäni myös ensin kaadettu riojalainen toimi hyvin, ellei jopa paremmin. 

Menun loppuvaiheessa viinipullojen kuvaaminen hiukan unohtui (osin laiskana ihmisenä en jaksanut noukkia niitä viereiseltä pöydältä kuvausta varten). Seuraavana vuorossa on kuitenkin pieni juusto ennen varsinaista jälkiruokaa. Herkkujuustolan Vilho, Appenzeller-tyylinen puolikova juusto tarjottiin mustikka-kuusenkerkkähillon, saksanpähkinän ja ruislastun kanssa.

Juuston seurana tarjottiin portviiniä: Burmester 10 Years Old Tawny Porttoimi varsin kivasti viinin kanssa. Tosin, itse en ymmärrä juuston ja portviinin yhdistelmää, koska olen enemmän tottunut nauttimaan juustoja punaviinin kanssa. Onneksi tarjoilija vinkkasi, että kannattaa säästää edellisen ruokalajin kyyhkylle vahingossa kaadettua riojalaista juuston kanssa maistettavaksi. Se toimikin juuston kanssa paremmin kuin portviini. Hyvä näin.

On hetkeen mielenkiintoisimman ja herkullisimman jälkiruoan aika: lakka-valkosuklaapannacotta, ruby-suklaafinancier ja 24 karaatin kultaa -annos oli loistava lopetus tälle makumatkalle.
Kyselin tarjoilijalta annoksessa mukana olevasta kullasta ja hän kertoi, että 22 ja 24 karaatin kulta on syötävää, mutta esimerkiksi 12 tai 18 karaatin kultaa ei voi enää syödä, koska se ei ole täysin puhdasta ja sisältää terveydelle haitallisia muita metalleja. Kultaa löytyy myös pullosta, esimerkiksi Blue Nun Gold Edition viinistä löytyy 22 karaatin aitoa lehtikultaa – muistan itsekkin lipittäneeni sitä kerran juhannuspäivänä mökkirannassa tätini kanssa aurinkoa ottamassa… Silloin, kun en tiennyt viineistä vielä hölyn pöläystäkään.

Mennään kuitenkin takaisin tähän jälkiruokaan ja sen kanssa tarjottuun viiniin: Itävallan Burgenlandista tuleva Nittnaus Beerenauslese Exquisit 2017 on onnistunut paritus jälkiruoalle. Viinin tuoksussa on persikkaa ja trooppisia hedelmiä. Maku on keskitäyteläinen, runsaan hedelmäinen ja makea. Hapokkuus luo hyvän tasapainon makealle kokonaisuudelle. Jäännössokeria viinistä löytyy peräti 159g/l. Rypäleet Scheurebe (75 %), Welschriesling (10 %), Gruner Veltliner, Muskat Ottonel, Sauvignon Blanc.

Olen kolmesti ruokaillut Rouxissa, kahdella aiemmalla kerralla olen syönyt lyhyemmän kaavan mukaan ja nyt seitsemän ruokalajia. Jokaisella kerralla ravintolasta poistuessani olen ollut niin onnellinen elämyksestä, jonka ravintola tarjoiluillaan ja palvelullaan luo. Ei, en kehu Rouxia sen vuoksi, että olen itse työskennellyt siellä, vaan kehun sitä siksi, että ravintola todella ansaitsee sen. Olen ylpeä siitä, että meillä Lahdessa on Roux, jonka laatuun voi aina luottaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *